"Mikä Omnibus?"

Euroopan unionin sääntelyyn liittyvät muutokset vaikuttavat merkittävästi yritysten toimintaan. Tässä blogitekstissä tarkastelemme, mitä ’omnibus’ tarkoittaa ja miten Sustainability omnibus-paketti pyrkii parantamaan EU:n kilpailukykyä.

Omnibus-käsite ja sen merkitys

Päivän uutisissa vilahtelee silloin tällöin käsite ”omnibus”, kun uutisoidaan Euroopan unionin sääntelyyn liittyvistä muutoksista. Omnibus-käsitteellä tarkoitetaan lainsäädännön uudistamista niin, että monia samaan asiakokonaisuuteen vaikuttavia säädöksiä tarkastellaan samanaikaisesti, koska lainsäätäjän tavoitteena on yksinkertaistaa, johdonmukaistaa, keventää tai sujuvoittaa sääntelyä (1). Tarpeelliseksi esimerkiksi vastuullisuussääntelyn uudistamisen tekee se, että yli puolet Euroopan unionin pk-yrityksistä ilmaisee innovaatioiden suurimmaksi esteeksi lainsäädännön ja sen mukanaan tuoman hallinnollisen taakan (2). Viimeaikaiset vastuulliseen liiketoimintaan liittyvät lisääntyneet raportointivaatimukset sekä yritysvastuuseen liittyvät arvoketjussa ilmenevien riskien kartoittamisen vaatimukset ovat lisänneet yritysten paineita. Omnibus ei siis ole lainsäädäntöinstrumentti, vaan käsitettä käytetään lähinnä poliittisen ohjauksen yhteydessä kuvaamaan laajaa sääntelyyn liittyvää kokonaistarkastelua.

Sustainability omnibus-paketin sisältö

Tällä hetkellä mediassa keskustellaan Euroopan unionin komission 26. helmikuuta 2025 julkaisemasta Sustainability omnibus-paketista, jossa muutosten kohteena ovat vasta viime keväänä 2024 julkaistu yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive), 2023 tammikuussa voimaan tullut kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive) sekä taksonomia-asetus ja EU:n hiilirajamekanismi CBAMiin.

Raportointia koskevan sääntelyn tavoitteena on pakottaa yritykset tuottamaan yrityksen vastuullisuustoimiin liittyvää informaatiota eli indikaattoreita toiminnastaan sidosryhmiä varte. Tämä luo kehyksen liikkeenjohdolliselle toiminnalle, sillä yritykset ryhtyvät toimimaan indikaattoreihin liittyvää toimintaa painottaen.

Yritysvastuudirektiivi ja metsäkatoasetus puolestaan edustavat ns. due diligence sääntelyä, minkä tavoitteena on velvoittaa yritykset tunnistamaan toimintaansa liittyvät haitat, suunnittelemaan ja toteuttamaan asianmukaiset toimet haittojen ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, mikäli haittoja ei voida kokonaan ehkäistä. Vaikka sääntely asettaakin minimivaatimukset kansainvälistä kauppaa käyville sääntelyn piiriin kuuluville yrityksille, on yritysvastuudirektiivin vaatimukset määritelty joustavasti eikä yksityiskohtaisesti: yritysten tulee toteuttaa ”asianmukaiset toimet”, edellä mainittujen riskien välttämiseksi tai niiden lieventämiseksi.

EU:n kilpailukyvyn parantaminen

Voidaksemme ymmärtää Sustainability omnibus-paketin ajoittumista tähän ajankohtaan, on hyvä palauttaa mieleen Euroopan unionin lainsäädäntöprosessin pitkäkestoisuus: Ensinnäkin, uusien lakien hyväksyminen kestää keskimäärin 19 kuukautta komission ehdotuksesta hyväksytyn säädöksen allekirjoittamiseen. Sen jälkeen uudet lait pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa joko määräajassa tai myöhässä. Toiseksi, Euroopan unionin kilpailukyvyn tulevaisuus -raportissa (2024) todetaan, että EU:n kilpailukykyyn vaikuttavien politiikkatoimien koordinointi EU:ssa on puutteellista verrattuna esimerkiksi USA:n ja Kiinan käytäntöihin: Teollisuusstrategioissa tulisi yhdistää useita politiikkatoimia: kotimaisen tuotannon edistämiseen tähtäävä veropolitiikka, kilpailua rajoittavaa toimintaa rankaiseva kauppapolitiikka ja toimitusketjujen turvaamiseen tähtäävä ulkomaan talouspolitiikka. Lisäksi, jotta Euroopan Unionissa päästäisiin soveltamaan kilpailijamaissa toteutettuja käytänteitä, edellyttäisi se nykyisten hajanaisten kansallisten ja EU:n toimien tiivistä koordinointia. Koska EU:n päätöksentekoprosessi on hidas ja hajanainen, ovat EU:n mahdollisuudet tällaiseen yhteistyöhön kilpailevia suurvaltoja heikommat (3). Ilman näiden taustatekijöiden huomioon ottamista EU:n komission onmibus-paketin ajoitus näyttäytyy poukkoilevalta toiminnalta.

Yritysvastuudirektiivin ja kestävyysraportointidirektiivin muutokset

Sustainability Omnibus-paketin avulla EU:n komissio kuitenkin pyrkii nyt korjaamaan EU:n kilpailukyvyn puutteita. Paketin keskeiset uudistusehdotukset liittyvät kestävyysraportointi- ja yritysvastuudirektiiviin. Ehdotuksessa halutaan raportointivastuun piiriin kuuluvien yritysten määrää vähentää 80 prosentilla niin, että raportointivastuun piiriin kuuluisivat vain yli 1000 työntekijää, ja liikevaihdoltaan yli 50 miljoonan euron tai taseen loppusummaltaan yli 25 miljoonan euron yritykset. Niiden yhteisöjen osalta, jotka eivät kuulu direktiivin kohderyhmään, EY hyväksyy delegoidulla säädöksellä vapaaehtoisen raportointistandardin, joka perustuu EFRAGin (4) joulukuussa 2024 julkaisemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) koskevaan vapaaehtoiseen standardiin. Hallinnollisen taakan kevennys kohdistuisi merkittävään määrään suomalaisia yrityksiä, sillä nykyisten noin 1300 yrityksen sijaan raportointivelvoite koskisi vain 300 yritystä. Pakottavan sääntelyn ulkopuolelle jäävät yritykset voivat aina vapaaehtoisesti raportoida vastuullisuustoimistaan, mikä voi luoda niille kilpailuetua.

Yritysvastuudirektiiviin, joka tulisi nykyisellään saattaa kansallisesti voimaan 5.7.2026, kohdistuisi myös muutoksia. Voimassa olevan direktiivin mukaan yritysten tulisi huomioida ihmisoikeuksiin liittyvät periaatteet ja ympäristönäkökohdat koko arvoketjunsa laajuudelta. Koko arvoketjun laajuutta pidetään Omnibus-paketissa liian laajana velvoitteena ja siksi vastuusäännöksiä ehdotetaan kevennettäväksi koskemaan vain suoraan sopimuskumppaniin ulottuvaksi koko arvoketjun sijaan. Täytäntöönpanolle asetettuja määräaikoja tultaisiin ehdotuksen mukaan myös muuttamaan.

Komission tavoittelemalla sääntelyn yksinkertaistamisella hallinnollisia rasitteita vähennettäisiin yrityksiltä yleisesti vähintään 25 % ja pk-yrityksiltä jopa 35 % tämän toimikauden loppuun mennessä. Suunnitellut toimenpiteet lisäisivät yritysten kilpailukykyä ja vapauttaisivat lisää investointikapasiteettia.

Yhteenveto

Sustainability omnibus-paketti pyrkii parantamaan EU:n kilpailukykyä keventämällä yritysten hallinnollista taakkaa ja yksinkertaistamalla sääntelyä. Yritysten oma tahtotila pakottavan sääntelyn sijaan määrittelee, minkälaisiin toimiin yritykset suuntaavat voimavaransa. Monipuolinen ohjauskeinojen yhdistelmä, pakottava ja vapaaehtoinen sääntely tasapainossa, ohjaa kohti kestävämpää ja kilpailukykyisempää Euroopan unionia.

Kirjoittaja: Kaisa Sorsa

Lähteet:

(1) Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions, COM (2025) 47 final: A simpler and faster Europe: Communication on implementation and simplification.

(2) “The future of European competitiveness”, September 2024.

(3) “The future of European competitiveness”, September 2024.

(4) EFRAG:n aiempi nimi oli European Financial Reporting Advisory Group, mutta sen virallinen nimi on nyt vain EFRAG. Se on riippumaton yksityinen sidosryhmien välinen elin, josta suurin osa on EU:n rahoittama.